Pyöriikö pallo pimeässä?

Kirjoittelin mainoksen, jonka jaoin mm. oman koulumme seinälle sekä kaupungin nuorisotaloille. Siinä heitettiin haaste: pyöriikö pallo pimeässä? Pyörihän se, mutta eilen paikalla ei ollut kuin meitä näkövammaisia. Mutta oli meitä kuitenkin enemmän kuin ennustetut kaksi.

Sali oli pienempi kuin muistelin, mutta se välttää oikein hyvin tarkoituksiimme. Huomasin, kuinka tärkeää oli päästä kentälle ennen viikonloppun turnausta, sillä pelaaminen oli ruosteessa. Nyt sai tuntumaa palloon ja vähän palautetta huomioitavista asioista esim. omassa torjunnassa. Myöskään kovia palloja ei lauantaina tarvitse säikähtää.

Ainoa ongelma, joka meillä on varusteiden kanssa, on pallopula. Meillä on vain yksi pallo, ja sekin on ikivanha ja jo pelinsä nähnyt. Kyllähän sillä treenata voi, mutta oheistreeniä pallon kanssa ei voida tehdä kunnolla - vuorotellen vain. Myös lisää treenaajia kaivataan, ja tavoitteena olisi saada mukaan myös näkeviä. Jospa seuraavalla kerralla olisi jo enemmän kokeilijoita!

Aloin jo pohdiskella, että mitenhän kalenterini kävisi, jos hakisin maalipallojoukkueeseen, ja judoaisin siihen päälle tavoitteena Rio. Voisi olla hieman täyttä. Tosin, täysi se on nytkin, joten eipä olisi mitään uutta. Judo on edelleen ykköslaji, mutta olen liian innoissani maalipallosta!

Tämä on juuri ongelma: kaikki kiinnostaa, mutta kaikkialle ei ehdi. Urheilusta saisi helposti täysipäiväistä, jos vain voimat ja raha riittäisi. Ei tarvitsisi koulua, töitä tai muuta vapaa-ajan hommia, kaikki mahdolliset urheilulajit riittäisivät. Judon ja maalipallon rinnalle sopisi hiihto, sillä se on kokonaisvaltainen Ulkolaji. Maisemat siis vaihtuisivat, ja saisi raitista ilmaa. Olenkin jo kaavaillut, että hiihdän ensi talvena paljon! Luisteluakin odotan jostain syystä innolla. Vaeltamaankin tahtoisin.

Kun nyt sivusin stressin aihettani priorisointia, voin jatkaa siitä vähän lisää. Katselin tuossa seuraavan jakson lukujärjestystäni, ja olin oikein mielissäni huomatessani, ettei hyppytunteja ole mahdottomasti, ja että päivät ovat jopa ihan järkeviä. Tämä jakso on ollut aivan kamala juuri hypäreiden vuoksi - niitä on liikaa, ja päivät katkeavat niihin ihan tyhmästi. Myöskin tunteja on ensi jaksossa enemmän ja monipuolisemmin - tässä jaksossa kun alun perin oli kolme kurssia englantia. Ei kiitos. Mieluummin jopa matikkaa, kun kolme kurssia englantia!

---

Onpa taas lihakset jumissa. Pahenee vain, kun tässä istuu. Kahtena päivänä kun kävi juoksemassa vähän normaalia kovatempoisemman ja pidemmän lenkin, penikat huutelevat jo olemassaoostaan. Siihen lisättynä kuntosalitreeni (jossa en kyllä kamalasti jalkoja penikoiden takia treenannut), joka näköjään sai lapani niin jumiin, että päätä taas särkee. On se urheilu vaarallista. Tänään siis kolmeksi ja puoleksi tunniksi dojolle!