Hälsningar från Göteborg!
Viikonloppu Ruotsissa judon merkeissä oli mahtava melkein kolmen viikon tatamitauon jälkeen. Nyt tuntuu taas, että voi palata kotisalille ja jatkaa treenailuja kunnlla. Viikonloppu piti sisällään mattopainotteisia treenejä, rentoja matseja ja mukavaa yhdessäoloa. Kielikylpy käsitti ruotsin ja englannin siinä määrin, että kun minulle puhuttiin ruotsiksi, vastasin englanniksi. Tajusin vasta jälkeen päin, että vastasin väärällä kielellä...
Lähdin reissuun pieni jännityksen poikanen vatsassani muljuten. Olkapää jännitti, oma pää jännitti. Kaipa se johtui pitkähköstä tauosta. Leiri oli kuitenkin mitä parhain paluu takaisin judon pariin, sillä se vähäinen tekniikka keskittyi mattoon, eikää pystytekniikoita käyty läpi ollenkaan. Randorikin aloitettiin kevyesti. Mitään ihmeempiä ei sattunut, eikä olkapääkään suuremmin valitellut. Vasta matsissa niskat alkoivat rutista ja olkapää paukkua. Nyt on sitten koko kroppa puuduksissa, eikä pään kääntäminen oikein tunnu luontevalta. Se on sitä judoa!
Vietin koko lauantai-illan kuullen pelkästän ruotsia ja englantia. Illan kielikylpy teki hyvää, sillä aloin ajatella sekaisin ruotsiksi, englanniksi ja suomeksi. Paljon jäi ymmärtämättä tällä vähäisellä kielitaidollani, mutta noloja tilanteita oli silti yllättävän vähän. Sain sitä paitsi suuni auki montakin kertaa, vaikka olenkin arka puhumaan kieliä. Nyt olen aivan innoissani ruotsista, vaikka englantia pitäisi lukea... Jos joskus pääsisi pidemmäksi aikaa ulkomaille, kielitaitokin kohenisi vauhdilla. Tämäkin viikonloppu vaikutti jo paljon!
Uusia tuttavuuksia tuli valtavasti. Aivan mahtavia ihmisiä! Kaikki puhuvat siitä, että on hienoa saada kokoon eri maiden näkövammaisia nuoria. Niin todellakin on! Kun kuulee juttuja toisilta, saa ideoita myös omaan tekemiseen ja toimimiseen.
Ainoa asia, mikä jäi hieman harmittamaan, olivat joulumarkkinat. Ne olisivat olleen Lisebergissä, jonne kertyi matkaa liian paljon siihen aikaan nähden, mitä meille keskustassa oloon jäi. Markkinat jäivät siis väliin, mutta ydinkeskusta tuli ainakin nähtyä. Göteborg on loppuen lopuksi hyvin samanlainen kaupunki kuin Oulu - ensivaikutelma tuli heti moottoritiellä lentokentältä leiripaikalle ajaessa.
Täytyy vielä mainita pari sanaa majoituksesta. Majapaikkamme oli Kvibergs vandrarhem. Hostellitasoinen, mutta erittäin siisti ja kodikas paikka, jossa olisi voinut viettää pidemmänkin ajan. Pitänee harkita ensi vuonna Cannon Cupiin lähtöä - vaikka vain leirille. Matkailu avartaa!
---
Kohta on joulukuu! Yritän pohtia pääni puhki jotain mukavaa joulukalenteri-ideaa, mutta vielä en ole mitään keksinyt. Vielä muutama päivä aikaa. Ideoita saa heitellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti