Niin tyypillistä tälle kesälle. Juuri kun ehdittiin sanoa että kesä on nyt tullut, tulikin vesisade ja lämpötila laski 13 asteeseen. Joka tapauksessa kesästä voi nauttia - tänään olen vain istunut ja lukenut kirjaa. Tai no, olen myös syönyt lohta, mansikoita ja vaniljajäätelöä... Mm..
On todella ollut kiireinen kesä. Nyt olen kuitenkin ehtinyt olla hetken aloillani, ja akut tuntuvat taas täyttyvän. Yllätyn aina yhä uudelleen, kuinka raskasta matkustaminen loppujen lopuksi onkaan. Urheilu on jäänyt melko kevyeksi, etten sanoisi jopa vähäiseksi. Olen silti yrittänyt kaiken keskellä pitää yllä jonkinlaista kuntoa, joka olisi helppo herätellä henkiin tauon jälkeen. Nyt olen todennut, että on tehnyt hyvää välillä pitää taukoa. Takaraivossa on koko ajan jyskyttänyt ajatus siitä, että pitäisi lähteä kunnon juoksulenkille. Ajattelin kesän alussa, että kesällä ehtii, mutta eipä sitä näköjään ehdi.
Yksi syy lenkkeilyintoni laantumiseen on myös kova tuuli, joka vainoaa minua, olin sitten missä tahansa. Kun tuulee, ei kuule, jos joku liikkuu lähellä. Sitten kun vielä näkee huonosti, on epävarmaa juosta kunnolla. Pitäisi olla joku kaverina, että uskaltaisi pistää töppöstä toisen eteen niin, että tulee lämmin. Tämä on kuitenkin myös vain tekosyy - energiaa kunnon juoksulenkeille ei ole ollut. Olen ihmetellyt saamattomuuttani, mutta nyt kun olen saanut kunnolla levähtää, tajusin, mistä se johtui.
Judoleiriputki alkaa pian: kaksi viikon judoleiriä peräkkäin, treenit kahdesti päivässä. En ole vielä ehtinyt uhrata ajatuksiani sille, kuinka jaan voimani tasaisesti, mutta ilmeisesti jotain täytyy keksiä. Joka tapauksessa tulen olemaan tämän(kin) leiriputken jälkeen väsynyt, mutta luultavasti jälleen hyvin motivoitunut judoamaan. Vaikka treenihalut ovatkin olleet matalalla, halu salille on jäytänyt niinikään mielessä.
Tiivistettynä olen tänä kesänä syönyt, ollut reissun päällä ja nukkunut. Väliin on mahtunut työntekoa, yksin asumisen harjoittelua (pääasiassa henkisellä tasolla, kun en fyysisesti kotona ole ehtinyt paljoa kääntyä...), satunnaista lukemista ja mitä lie satunnaista muuta aktiviteettia.
---
En tiedä, mistä tämä yhtäkkinen Disney-innostukseni on tullut. Katson taas pätkiä netistä, ja fiilistelen ihanaa musiikkia. 'Can you feel the love tonight', 'He lives in you'.... Muun muassa. Suosittelen.
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Kesäkuulumisia
HUI on nyt ohi. Samoin kesätyöt ja juhannus. Paljon on vielä edessä, enkä tälläkään kertaa ehdi monta apäivää Oulussa vanheta. Matkustelu on mukavaa, mutta kyllä se välillä ottaa vähän koville...
HUI! -kesäleiri oli tänä vuonna Lappeenrannassa. Teemana oli jännitys, ja jännä leiri olikin. Oli jos jonkinlaista ohjelmaa - kaikki hyvin suunniteltua ja mukavaa! Kaikkea uutta mukavaakin kokeiltiin, uusin niistä oli värikuula-ammunta. Näkkärinä se on aika mielenkiintoista, mutta kyllä tuo toimi. Värikuulasotaan en lähtenyt, kiipeilin sillä aikaa puissa ja sain konsultointia tehokkaiden lihaskuntoliikkeiden tekemisiseen mm. askel-kyykyihin ja punnerruksiin. Kiitos siitä! Aamulenkit kuuluivat vakio-ohjelmistoon.
Retki Lappeenrannan linnoitusalueelle oli mielenkiintoinen ja antoisa. Opas oli loistava ja kertoili luontevasti sekä linnoituksen että Suomen historiasta. Jotain jäi jopa mieleen, mutta kirjoituksiin on silti hyvä kerrata vielä pikkuvihan aika. Kirjoituksiin lukemisen voisi muuten aloittaa vielä hyvän sään aikana...
Lappeenrannan torilla laulettiin joululauluja, syötiin muikkuja ja jäätelöä ja vaihdettiin tulitikkuja. Varmaan ihmiset taas katseli meidän touhua, mutta mikäs siinä. Meillä oli hauskaa. Tykästyin Lappeenrannan molempiin toreihin, ja lupailin, että vielä joskus palaan ko. kaupunkiin ajan kanssa pyörimään.
Leirille kuului toki myös perinteitä: amazing race, makkaran- ja letunpaistot, kuhanpahan-hengailu, lennokkaat jutut ja sun muut. Meitä oli leirillä iso porukka, mutta olipahan paljon ihanaa porukkaa samassa paikassa yhtäaikaa. Kiitos kaikille ohjaajille ja leiriläisille vielä kerran!
---
Juhannuksen vietin kaverin mökillä Pohjanmaalla. Vauvakuume iski pientä 4kk lapsosta hoitaessa, ja kaupassa tuli hipelöityä pienenpieniiä vaatteita. Tehtiin me muutakin: makkaraa on syöty melkein koko kesän edestä, samoin kuin lättyjä. Porukkaa oli paljon ja tunnelma oli mukava ja rento. Paljon mukavampi viettää juhannusta "maalla" kuin kaupungissa. Vaikka kaupungissa kyllä olin. Mutta ei se Ouluun verrattuna kaupunki ole, sanon minä!
---
Vielä on paljon reissuja edessä: atimointia, kavereiden näkemistä, judoilua... Judosta puheen ollen, on jäänyt treenaaminen tänä kesänä aikasta vähälle. Hävettävän vähälle kyllä. Vaikka leirillä tuli vedettyä jonkinmoiset aamujumpat, ei kunnon treeniä ole taas ollut hetkeen. Puhumattakaan kunnon judotreeneistä... Nyt kun ei enää ole töitä, on pakko ryhdistäytyä, että syksyn alussa on muutakin tiedossa kun painonpudotusta. Odotan siis aika innolla judoleirejä - kaksi peräkkäin tulee olemaan rankka, mutta motivoiva ja tsemppaava kokemus.
Omassa kämpässä asuminen menee jo rutiinilla. Tässä viimeaikoina tärkeimmät kotityöt ovat olleet pyykinpesu ja tiskaaminen. Normaalia arkea pääsee elämään vasta koulun alettua elokuussa. Silti on mukava palata reissusta omaan kotiin.
HUI! -kesäleiri oli tänä vuonna Lappeenrannassa. Teemana oli jännitys, ja jännä leiri olikin. Oli jos jonkinlaista ohjelmaa - kaikki hyvin suunniteltua ja mukavaa! Kaikkea uutta mukavaakin kokeiltiin, uusin niistä oli värikuula-ammunta. Näkkärinä se on aika mielenkiintoista, mutta kyllä tuo toimi. Värikuulasotaan en lähtenyt, kiipeilin sillä aikaa puissa ja sain konsultointia tehokkaiden lihaskuntoliikkeiden tekemisiseen mm. askel-kyykyihin ja punnerruksiin. Kiitos siitä! Aamulenkit kuuluivat vakio-ohjelmistoon.
Retki Lappeenrannan linnoitusalueelle oli mielenkiintoinen ja antoisa. Opas oli loistava ja kertoili luontevasti sekä linnoituksen että Suomen historiasta. Jotain jäi jopa mieleen, mutta kirjoituksiin on silti hyvä kerrata vielä pikkuvihan aika. Kirjoituksiin lukemisen voisi muuten aloittaa vielä hyvän sään aikana...
Lappeenrannan torilla laulettiin joululauluja, syötiin muikkuja ja jäätelöä ja vaihdettiin tulitikkuja. Varmaan ihmiset taas katseli meidän touhua, mutta mikäs siinä. Meillä oli hauskaa. Tykästyin Lappeenrannan molempiin toreihin, ja lupailin, että vielä joskus palaan ko. kaupunkiin ajan kanssa pyörimään.
Leirille kuului toki myös perinteitä: amazing race, makkaran- ja letunpaistot, kuhanpahan-hengailu, lennokkaat jutut ja sun muut. Meitä oli leirillä iso porukka, mutta olipahan paljon ihanaa porukkaa samassa paikassa yhtäaikaa. Kiitos kaikille ohjaajille ja leiriläisille vielä kerran!
---
Juhannuksen vietin kaverin mökillä Pohjanmaalla. Vauvakuume iski pientä 4kk lapsosta hoitaessa, ja kaupassa tuli hipelöityä pienenpieniiä vaatteita. Tehtiin me muutakin: makkaraa on syöty melkein koko kesän edestä, samoin kuin lättyjä. Porukkaa oli paljon ja tunnelma oli mukava ja rento. Paljon mukavampi viettää juhannusta "maalla" kuin kaupungissa. Vaikka kaupungissa kyllä olin. Mutta ei se Ouluun verrattuna kaupunki ole, sanon minä!
---
Vielä on paljon reissuja edessä: atimointia, kavereiden näkemistä, judoilua... Judosta puheen ollen, on jäänyt treenaaminen tänä kesänä aikasta vähälle. Hävettävän vähälle kyllä. Vaikka leirillä tuli vedettyä jonkinmoiset aamujumpat, ei kunnon treeniä ole taas ollut hetkeen. Puhumattakaan kunnon judotreeneistä... Nyt kun ei enää ole töitä, on pakko ryhdistäytyä, että syksyn alussa on muutakin tiedossa kun painonpudotusta. Odotan siis aika innolla judoleirejä - kaksi peräkkäin tulee olemaan rankka, mutta motivoiva ja tsemppaava kokemus.
Omassa kämpässä asuminen menee jo rutiinilla. Tässä viimeaikoina tärkeimmät kotityöt ovat olleet pyykinpesu ja tiskaaminen. Normaalia arkea pääsee elämään vasta koulun alettua elokuussa. Silti on mukava palata reissusta omaan kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)