HUI on nyt ohi. Samoin kesätyöt ja juhannus. Paljon on vielä edessä, enkä tälläkään kertaa ehdi monta apäivää Oulussa vanheta. Matkustelu on mukavaa, mutta kyllä se välillä ottaa vähän koville...
HUI! -kesäleiri oli tänä vuonna Lappeenrannassa. Teemana oli jännitys, ja jännä leiri olikin. Oli jos jonkinlaista ohjelmaa - kaikki hyvin suunniteltua ja mukavaa! Kaikkea uutta mukavaakin kokeiltiin, uusin niistä oli värikuula-ammunta. Näkkärinä se on aika mielenkiintoista, mutta kyllä tuo toimi. Värikuulasotaan en lähtenyt, kiipeilin sillä aikaa puissa ja sain konsultointia tehokkaiden lihaskuntoliikkeiden tekemisiseen mm. askel-kyykyihin ja punnerruksiin. Kiitos siitä! Aamulenkit kuuluivat vakio-ohjelmistoon.
Retki Lappeenrannan linnoitusalueelle oli mielenkiintoinen ja antoisa. Opas oli loistava ja kertoili luontevasti sekä linnoituksen että Suomen historiasta. Jotain jäi jopa mieleen, mutta kirjoituksiin on silti hyvä kerrata vielä pikkuvihan aika. Kirjoituksiin lukemisen voisi muuten aloittaa vielä hyvän sään aikana...
Lappeenrannan torilla laulettiin joululauluja, syötiin muikkuja ja jäätelöä ja vaihdettiin tulitikkuja. Varmaan ihmiset taas katseli meidän touhua, mutta mikäs siinä. Meillä oli hauskaa. Tykästyin Lappeenrannan molempiin toreihin, ja lupailin, että vielä joskus palaan ko. kaupunkiin ajan kanssa pyörimään.
Leirille kuului toki myös perinteitä: amazing race, makkaran- ja letunpaistot, kuhanpahan-hengailu, lennokkaat jutut ja sun muut. Meitä oli leirillä iso porukka, mutta olipahan paljon ihanaa porukkaa samassa paikassa yhtäaikaa. Kiitos kaikille ohjaajille ja leiriläisille vielä kerran!
---
Juhannuksen vietin kaverin mökillä Pohjanmaalla. Vauvakuume iski pientä 4kk lapsosta hoitaessa, ja kaupassa tuli hipelöityä pienenpieniiä vaatteita. Tehtiin me muutakin: makkaraa on syöty melkein koko kesän edestä, samoin kuin lättyjä. Porukkaa oli paljon ja tunnelma oli mukava ja rento. Paljon mukavampi viettää juhannusta "maalla" kuin kaupungissa. Vaikka kaupungissa kyllä olin. Mutta ei se Ouluun verrattuna kaupunki ole, sanon minä!
---
Vielä on paljon reissuja edessä: atimointia, kavereiden näkemistä, judoilua... Judosta puheen ollen, on jäänyt treenaaminen tänä kesänä aikasta vähälle. Hävettävän vähälle kyllä. Vaikka leirillä tuli vedettyä jonkinmoiset aamujumpat, ei kunnon treeniä ole taas ollut hetkeen. Puhumattakaan kunnon judotreeneistä... Nyt kun ei enää ole töitä, on pakko ryhdistäytyä, että syksyn alussa on muutakin tiedossa kun painonpudotusta. Odotan siis aika innolla judoleirejä - kaksi peräkkäin tulee olemaan rankka, mutta motivoiva ja tsemppaava kokemus.
Omassa kämpässä asuminen menee jo rutiinilla. Tässä viimeaikoina tärkeimmät kotityöt ovat olleet pyykinpesu ja tiskaaminen. Normaalia arkea pääsee elämään vasta koulun alettua elokuussa. Silti on mukava palata reissusta omaan kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti