Muutin sitten nyt. Viikon on ollut kämppä täynnä tavaraa, ja nyt vihdoin se alkaa näyttää asuttavalta asunnolta. Hetken ei-niin-innostuneen ajanjakson (muuttoväsymystä+stressiä+koulusta henkistä stressausta, jolle en sitten lopulta tehnyt mitään vaikka olisi pitänyt) jälkeen olin tänään taas aivan täpinöissäni - onhan nyt oma kämppä!
Ostin sitten tänään sohvan. Se oli aika mielenkiintoinen tilanne - oltiin käyty KodinYkkösessä, ja olin aivan poikki. Meinasin nukkua autoon, mutta halusin silti mennä vielä vilkaisemaan aiemmin (vain kerran) näkemääni sohvaa ja samalla näyttääs en porukoille (aiemmin kun olin käynyt toisessa seurassa..). Liikkeessä lysähdin sohvaan ja aloin piristyä. Lopulta löysin itseni kassalta kuitti kädessä - tuurillani kuljetus järjestyi vieläpä samalle päivälle. Nyt sohva on kämpässä ja se sopii sinne kuin nakutettu! Tai en nyt tiedä, mutta ainakin pidän siitä paljon. Ja liikkeestä löytyi vieläpä vanha tuttu. En kylläkään muistanut häntä, mutta hän muisti minut. Oli jännä kuulla pitkästä aikaa jonkun kutsuvan minua isäni tytöksi...
Muutto oli yllättävän nopea toimenpide. Värväämäni muuttoihmiset tulivat paikalle, pakkasivat auton ja peräkärryn ja purkivat ne kämppääni. Pari autolastillista tarvittiin, mutta suurin osa meni ensimmäiseen kuormaan. En olisi uskonut. Koko toimitukseen meni vajaa puolitoista tuntia - en todellakaan arvannut, että se kävisi niin äkkiä. Mutta mikäpä siinä, kun oli monta riuskaa miestä kantamassa laatikoita yms. Järjestelynkin kanssa yllätyin - yllättävän nopeasti tavara löytää paikkansa, ja yllättävän nopeasti olen päässyt eroon muuttolaatikoista (joita tosin vielä pyörii pari nurkissa). Kaappeja on vain niin paljon, että tavara uppoaa niihin kuin väärä raha. Se vain, että niin moneen kaappiin tarvii tuolin yltääkseen ylähyllylle... Ja minä kun pidin itseäni kohtuu-pitkänä. Köh, jaa...
---
Tänään oli kevätkirkko. Olipa aikamoinen väestökato, mutta ainakin oma omatunto on puhdas. Huomenna on vielä jonkinnäköinen juhlan tapainen "pönötystilaisuus", jossa ei saada edes todistuksia. Tämmöstä son, lukio. Mutta viimeinen kesäloma taas - eipä sitä oikein osaa ajatella. Enää kolme jaksoa lukiota ensi lukuvuonna ja se on ohi. Huh!
Kursseja on suoritettu tähän mennessä 65. Ensi vuonna niitä tulee vielä parisenkymmentä lisää, eli 80 menee aika varmasti reippaastikin rikki. Keskiarvokin näyttää ihan kohtuulliselta - kun vielä nostaa muutaman aineen keskiarvoa, kokonaisuuskin alkaa jo näyttää paremmalta. Loppuen lopuksi olen melko tyytyväinen, vaikka tämä kevät onkin mennyt enemmän tai vähemmän penkin alle. Tai siis enemmän, todellakin.
---
Nyt pääsenkin sujuvasti judoon, jota yhdessäkään blogissa ei voi jättää huomiotta. Graduoin oranssin vyön torstaina, ja nyt vyöarvoni on siis 4kyu. Aika jees, ja sitäpaitsi tuo vyö on aivan ihanan värinen.. Kyllä sitä kelpaa kantaa! Nyt kesällä pitäisi keskittyä kokonaisvaltaisesti kunnon nostamiseen ja lihasten vahvistamiseen. Kuntosalitreeniä siis vaan, juoksulenkkejä ja tiivistä tatamilla ravaamista. Syksyllä sitten taas matsaamaan - josko sitä paikat kestäisi.
---
Vielä yksi juttu on pakko mainita. Ehkä tämänhetkisistä "synttärilahjoista" paras on ollut kirjasäkki, jonka sain tutulta. Sieltä löytyi vaikka mitä aarteita, kuten Moliéren Saituri ja Aleksis Kiven Nummisuutarit. Olen tavattoman otettu, ja nämä pääsevät kirjahyllyssäni kunniapaikalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti