Olin lauantaina pelaamassa maalipallon SM-turnauksessa kokeilevana pelaajana. Joukkueenani oli Näpäjä, ja sijoituksena tässä turnauksena oli kolmas sija. Jännitystä, uusia ihmisiä, vanhoja tuttuja.. Uudestaan!
Jännitys tuli siinä vaiheessa, kun kentäle piti mennä ensimmäisen kerran. Otinkin sitten tyylikkäästi rankkarin, vaikken ollut edes paikalleni päässyt. Niin, ei tietenkään saa koskea laseihin pelin aikana... Heh, no. Lasit painoivat. Päästin maalin ja harmitti. Oikeassa laidassa sitten luutusin kahta ahkerammin. Pelaamiinen alkoi sujua, ja sitä olisi tahtonut lisää.
Toisessa pelissä (kolmannessa, minun toisessa) ei mennyt ihan niin hyvin. Pari palloa pääsi ihan liian helposti maaliin, ja muutenkin kenttä tuntui isolta. Oikea laita ei ole minun paikkani, jos laidasa joudun pelaamaan. Oikealle liukuminen on helpompaa...
Kolmannen pelin peliaikani jäi puoleentoista minuuttiin, mutta pääsin centteriksi. Keskellä peliä voi lukea ihan erillä tavalla kun ladasta ja liikkuakin voi paljon enemmän. Viimeisestä pelistä jäi mahtava fiilis, vaikka jälleen palloja livahti maaliin. Silti haluan päästä pelaamaan lisää ja lisää, ja aloin jo pohdiskella päälajin vaihtoa.
Onneksi meillä on maalipallotreenit täällä Oulussa. Vaikkei sali ole kummoinen, tuntuma peliin säilyy. Kunhan torjumaan mahtuu, tila on tarpeeksi suuri. Tällä hetkellä enemmän vetää maalipallosali kuin tatami, ja olen ehtinyt jo monta kertaa moralisoida, että missä on vika. Silti alan jo olla taipuvainen ajatukseen, että vaihtaisin päälajin, ja antaisin judon hetken hautua. Kuten monet ovat sanoneet: sitä voi harrastaa vanhempanakin. Siltikin vähän arveluttaa.
Maalipallossa on se hyvä puoli, ettei vasen olkapää juurikaan rasitu. Heitän pääsääntöisesti oikealla kädellä, ja vain harvoin vasemmalla. Olkapää kun vieläkin on kipeä, jos sitä venyttää. Pyörittäessä se lonksuu, ja napsahdus käy aina, kun nostaa tai ojentaa kättä. Mikähän siinäkin sitten on, tiedä häntä.
---
Olin eilen sokeainviikon myyjäisissä myymässä leipomuksia. Leivoin sämpylöitä, joululimppuja, mokkapaloja ja Hanna-tädin kakkja. Melkein kaikki meni kaupaksi! Oli mukavaa kuunnella vanhojen tuttujen jutustelua. Oli myös yllättävän mukava tehdä samalla käsitöitä. Innostuin värkkäilemään lankapalloja, sillä niitä on helppo tehdä, eikä tarvitse ajatella silmukkapakoja. Värkkäilin myös lankatonttuja, mutta vasta kolmen yrityksen jälken hoksasin sen tekniikan, jolla ne pitäisi tehdä. En sitten kokeillut, mutta tarkoitus olisi. Lankaa ainakin löytyy - pitää välillä käyttää entisiä pois, että voi ostaa uusia kutomisinnostuksen toivossa.
Rottinkityöt ovat nostalgisia, sillä olen jo pienestä pitäen ollut mukana korityökursseilla. Isäni teki paljon koritöitä, ja tuossa vieressä seisookin hänen tekemänsä keinutuoli. Itsekin olen värkkäillyt jos jonkinnäköistä koria, mutta ne ovat melko karkeatekoisiaa. Katselin myyjäisissä ihastuksissani ammattilaisen tekemiä rottinkitöitä ja sain vaikka mitä joululahjaideoita. Sain myös naurut siitä kun kerroin, että hajotin rottinkisen seinäkellon koneiston nutturallani, joka jäi viisariin kiinni. Viisarit vaihtoon, ja kello toimisi taas.
---
Minulla taitaa olla korvatulehdus. Pää tuntuu irralliselta ja olo on huterahko. Tänä aamuna vasen korva alkoi kevyesti kipuillakin. Tiedossa siis pitkä koulupäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti