Kevätauringossa

Hei kaikki!

Ompa jäänyt blogin kirjoittelu vähälle. Sain eilen hyvät naurut, kun vilkaisin, milloin olen viimeksi kirjoittanut. Ajattelin, että väliin on jäänyt ehkä maksimissaan puolitoista kuukautta, mutta nelisen kuukautta sitä näköjään onkin jo kulunut. Hups!

Paljon on tapahtunut tuon joulukuun puolen välin ja Unkarin judoreissun jälkeen. Vuosi on vaihtunut (no okei, ehkä se on jo vanha juttu) ja kevät on saapunut Lappiinkin. Viimeaikoina on saanut nauttia enemmän kuin täysin rinnoin siniseltä taivaalta paistavasta keltaisesta möllykästä. Kyllä huomaa, kuinka paljon pirteämpi sitä on, kun on valoisaa!

Yhteishakuaikakin loppui jo viikko sitten. Laitoin tällä kertaa tuplaten, melkeinpä triplaten enemmän vaihtoehtoja kuin viimekeväänä. Hain myös yliopistoon, sekä Lappiin että Ouluun. Tympeää, ettei täällä Rovaniemellä ole humanistista tiedekuntaa, sillä se se minun paikkani olisi, jos yliopistoon tie vie. Yhteiskuntatieteeliseen silti laitoin paperit: sosiologian sekä sosiaalityön koulutusohjelmiin. Oikiksenkin laitoin listalle, vaikken näekään kovin kummoisia mahdollisuksia sinne pääsyyn. Oulussa odottaisivat historian- ja kirjallisuuden pääsykokeet.

AMKin puolella haen edelleen fysioterapian koulutusohjelmaan. Jos se ei taaskaan onnista, on vaihtoehtona sosionomipuoli Kemissä, äidin jalanjäljillä. Kemi paikkana ei vain houkuta yhtään... Koulumatkakin olisi rapeat 120km.

Urheilun saralla on tapahtunut seuraavaa: MM-kisat kutsuvat, ja esiinnyn Tapiolassa naisten maajoukkuepaidassa. Treenailu ei vain ole (yllätys) käynnistynyt aivan täysipainoisesti, sillä flunssakierre on vaivannut tammikuun lopulta asti. Viimeisin maajoukkueleiri oli kuitenkin mukavan ehjä, vaikkei se ihan kaikilta osin (oma onnistuminen) sujunutkaan. Yksikään treeni ei kuitenkaan painanut samalla tavalla kuin edellisellä leirillä flunssan jäljiltä, joten kaipa sitä nyt alkaisi olla kunnossa. Tiet alkavat olla sopivasti kuivia, joten juoksukausikin voi alkaa!

Koirakuume, josta olen valittanut aktiivisesti nyt viimeiset puoli vuotta, on vain pahentunut. Vastikään meillä piipahtanut koiravieras ei ainakaan yhtään helpottanut, sillä kynsien rapinaan lattialla ja tuhinaan jalkojen juuressa ehti tottua päivässä liiankin hyvin. Empiiristen tutkimusten pohjalta allergiani kuitenkin johtuu koirarodusta, sillä kyseinen sakemanni ei saanut nenää vuotamaan tai silmiä kutisemaan. Aiompa siis marssia silmälääkärille ja pyytää opaskoiralausuntoa, vaikkei se ihan noin yksioikoista olekaan...

---

Olemme nyt asuneet kuukauden rivitalossa, enkä enää edes muista millaista yksiösä pyöriminen oli. Olen niin tottunut siihen, että takapihalle voi mennä vain hengailemaan tai tekemään lumitöitä milloin huvittaa. Tai siihen, että saunan jälkeen voi mennä takapihalle nauttimaan hiljaisuudesta (liikenteen äänet ei kuulu meille asti). Grillikin on löytänyt paikkansa terassin nurkasta, ja grillikausi alkoikin meillä jo maaliskuun 22. päivä.

Vaikka ilma onkin keväinen, on takapihalla lunta vielä 30-40cm. Maltan tuskin odottaa, että pääsen kitkemään rikkaruohoja yrttipenkistä, joka on suunnitteilla. Olen jo nyt istutellut herneenvesoja, chiliä ja persiljaa ruukkuihin, jotta suurin multasormi-innostus helpottaisi. Tuparilahjaksi saamamme sitruunapuu myös lievittää viherpeukalointihaluja, sillä se varistelee kuivia kukinnon alkuja ympäri olohuonetta todella ärsyttävästi. No, kasvaa siinä silti jo kaksi sitruunaa!

Olen jo saanut kuulla siitä, että kämppä alkaa muistuttaa pikkuhiljaa kasvihuonetta. Luulen, että innostukseni laantuu kesän myötä, kun saan ennenpitkää jonkin kasvin kuolemaan. Olen kuitenkin nyt ihan liian innoissani: olen haaveillut omasta pihasta jo kauan.

---

Reissailu ei ole vähentynyt. Maajoukkueleirit ja turnaukset seuraavat toinen toistaan, ja melkeinpä joka viikonloppu on jonnekinpäin lähtö. Viimesyksyyn verrrattuna meininki on kuitenkin rauhoittunut selvästi, ja kotonakin on ehtinyt olla. Sukulaistuparien jälkeen oli kauhean ontto olo, kun kämppä hiljeni ja seuraava reissu tuli niin nopeasti. Tätä tahtiahan reissuun lähtö on aina vain vaikeampaa.

Ulkomaanreissuja ei ole tiedossa, Tallinnaa ja Malmöötähän ei lasketa? Kevätaurinko saa haaveilemaan jostain ihanan lämpimästä Välimeren maasta, kuten vaikkapa Italiasta tai Krekasta... No, ehkä syksyllä sitten.