Kevättä rinnassa

Hei Kaikki! Olen täällä taas!

Blogikirjoittaminen on 'hieman' jäänyt, huomasin, että viimeinen päivitys oli vuosi sitten huhtikuulta. No mutta, vielä ei ole aivan täyttä vuotta kulunut! Haha, voin aloittaa puhtaalta pöydältä näin tauon jälkeen. Mitä teille kuuluu?

Jos joku ei vielä tiedä, olen ollut tämän kevään opiskelija. Koulumatkaa kertyy yhteen suunttaan 113km, joten istumista riittää. Aloitin kulkemisen junalla, mutta onneksi oma auto on nyt pihassa. Migreenit ovat jääneet kokonaan pois, ja omat aikataulut ovat suuri plussa! Kuitenkin tämä jatkuva reissaaminen on aikasta rankkaa... Maajoukkueleirit, turnausreissut niin ulkomaille kuin kotimaassakin, paranuorten leirit... Viikonloput ovat hyvin täytettyjä, ja kun vielä viikot reissaa, on soppa valmis. Väsymys on tullut tutuksi tänä keväänä. Silti olen ollut iloinen koulupaikasta.

Kuten voitte minut tuntien arvata (mielenkiinto moniin asioihin, mutta uppoutuminen vähän mitä sattuu), innostus tähän opinahjoon alkaa olla sivuseikka. Uudet tuulet houkuttelevat kovasti, varsinkin kun aurinko paistaa ja alkaa olla lämmintä. Vanhat haaveet puskevat esille, eikä niitä voi tälläkään kertaa jättää huomiotta. Hierojapuoli kiinnostaa edelleen siis, eikä fysioterapeuttikaan kuulostaisi pahalta ammattina. Kinesiologian kirjat lainaan vaan ja menoksi! Ensi syksynä saatankin siis olla hierojakoulussa. Niin, olen toki vähän itsekin pyörällä päästäni kaikkien hyvien ja huonojen suunnitelmieni kanssa, mutta moniammatillisuushan on tänä päivänä hottia, eikä kukaan enää löydä itseään samasta ammatista kymmenen vuoden jälkeen.

Malmön ladyintercup, Soulin maailmankisat ja Liettuan EM:t lähestyvät hurjaa kyytiä, ja treenimotivaatiokin alkaa olla kohdillaan, niin kauan kun sitä metsästinkin. Kotoa löytyy oiva tsemppari, joka lempeästi mutta määrätietoisesti kiskoo lenkille ja lyö rautaa selkään. Tosin, ulos vedän aina minä eikä se, mutta jokatapauksessa toinen toistamme tukien kesäkuntoon, ehkä. Itsekseen puurtavana pohjoisen tyttönä olen saanut miellytävän paljon lajitreeniä viimeaikoina, kun sparraajia on putkahdellut yhtäkkiä kuvioihin. Viimeviikolla kahdet lajitreenit, tällä viikolla yhdet ja ensi viikolla vielä kahdet ennen Malmötä. Olen oikein mielissäni - kehitystäkin saattaa änkyä, kun pääsee palloilemaan kotopuolessakin. Kiitos sparrailijat! Ilman teitä olisi tylsää treenata!

Juoksukauttakin odotetaan meillä jo kovasti. Uudet juoksuvermeet on hommattu, eikä enää puutu kuin sula asfaltti, jossa ei tarvitse pelätä liukastelua. Pyöräkin olisi jo kiva kaivaa lumesta ja alkaa huristella ympäri kyliä... Ehkä ensi viikolla? Ja phah! Vielä riittää pakkasia!

Koulupohdintoihin vielä palatakseni - ajatukset kun hyppivät taas miten sattuu - on hämmentävää huomata, kuinka tuttu sosiaalialan kenttä minulle jo on. Tunneilla puhutaan paljon sellaisista asioista, jotka ovat jo minulle jollain tavalla tuttuja. Johtuukohan kiinnostukseni lopahtaminen siitä, ettei koulu ole tarpeeksi haastavaa? No, en tiedä. Tuntuu välillä, että päivästä selviäminenkin on jo tarpeeksi haastavaa. Varsinkin silloin, kun kuljin junalla koulussa - migreenipäivinä usko meinasi loppua.

Lukuintonikin on alkanut palailla hiljakseen. Koulukirjat ovat edelleen hieman taka-alalla, mutta aloitn kahdeksannen Gabaldonin hitaan, mutta määrätietoisen lukemisen Rubyn avulla. Niille, jotka eivät tiedä mikä on Ruby: kyseessä on elektroniinen suurennuslasi, josta saa käännettyä värit aivan kuin lukutelevisiostakin. Olemme nykyään oikein hyvät ystävät - Ruby kulkee helposti mukana ja sillä on oikein näppärä katsoa pieniä asioita, kuten vaikkapa pankin avainlukulistaa tai posti. Kirjaakin voi lukea missä tahansa, eikä tarvitse nököttää lukutv:n äärellä. Röhnöttäminen sängyllä ei ehkä ole ergonomisinta, mutta eipä tabletin kanssa värkkäyskään helpota niska-hartiaseudun kipuja.

Nyt pitää varmaan alkaa värkätä jotain koulujuttuja, olen laistanut jo tarpeeksi. Oli ihanaa käydä nauttimassa kevätauringosta pitkän kävelylenkin muodossa, kun ei tuullutkaan kovin paljon. Hiihtämään voisi mennä vaikka viikonloppuna... Ai niin! Ja grillikausi pitää avata!

Aurinkoista kevättä! Lupaan palailla näppiksen ääreen vielä ennen juhannusta!