Terveisiä Tampereen Apuvälinemessuilta ja Liikuntamaasta! Messut
menivät mukavasti, kävijöitä oli kuulemma yli 12000. Jengi hävisi
suuriin halleihin aika kiitettävästi, joten määrä kuulostaa aika
hurjalta. Liikuntamaassa oli esillä taas suuri vammaisurheilulajien
kirjo, myös VAU oli näkyvästi esillä. Apuvälinemessuille en kunnolla
itse ehtinyt, mutta tupaten täysi halli oli sielläkin.
Nyt
kotiin palattuani on jotenkin rentoutuneempi olo. Sain tehtyä suuren
päätöksen, joka helpottaa henkistä valmistautumista esimerkiksi judon
EM-kilpailuihin, jotka ovat joulukuun alussa. Judon osalta kisaaminen
jää hetkeksi hyllylle, kenties odottamaan uutta innostusta. Kokonaan
lajista en usko luopuvani. On kuitenkin aika vaihtaa lajia ja kokeilla
erilaista treenirytmiä.
Kuten muussakin toiminnassa,
myös liikunnassa ja urheilussa kaikki kiinnostaa. Uusimpia innostuksiani
ovat sokkofutis ja triathlon, joista ensimmäistä pääsin kokeilemaan
viimekuussa. Triathlon on alkanut itää vasta ajatuksen tasolla, mutta
normaalin triathlonin sijaan paraversio lajista kuulostaa loistavalta:
750m uintia, 20km pyöräilyä ja 5km juoksua. Kun uinti ei ole vahvimpia
lajejani, tuo matka kuulostaa oikein mukavalta.
Sokkofutista
olisi mukava päästä kokeilemaan uudestaan. Edellinen kokeilu rajoittui
alle tuntiin, eikä salikaan ollut maailman parhaita. Kaiku sekoitti
peliä, mutta jonkinlaisen kuvan lajista sai. Kun puitteet saa
kohdalleen, uskon hurahtavani vielä entistä enemmän lajiin.
Palloilulajit tuntuvat vetävän kummasti puoleensa, vaikka olenkin aina
vihannut niitä. Sokkoversiot siis toimivat!
Maalipallo on tällä
hetkellä nousemassa ykköslajiksi, ongelmana on vain treenaamaan pääsy.
Salin hankinta on kuitenkin jo hyvällä mallilla.
---
Olen alkanut virittäytyä jo jouluun. Milloin saa alkaa tehdä kaikkia joulujuttuja, kun ensimmäinen viikko joulukuusta menee ulkomailla? Sitäpaitsi, tiedossa ei ole yksiäkään pikkujouluja, joten on varmaan pakko keksiä jotain itsekseen. Kaamosvalot ripustin jo lokakuussa, ja ne ovatkin ihan mukava piristys illan pimeinä hetkinä. Tänä vuonna kaamosärsytystä ei vielä ole ollut. Tosin, ei sitä mustaa aikaakaan...
Varsinaisen jouluhössötyksen perään en ole. En pidä siitä kaupallisesta hömpötyksestä, joka kaupat valtaa jo liian aikaisin. Odotan sitä läheisyyttä ja yhdessäoloa, joka jouluun mielestäni kuuluu. Odotan kynttiläpaljoutta hautausmaalla, pimenevää aattoiltaa ja rauhallista tunnelmaa....
---
Uusia tuulia koki myös blogini, jonka nimi muuttui Raiku:ksi. Olin jo pitkään miettinyt muutosta, mutten keksinyt sopivaa nimeä. Raiku ei kerro blogistani mitään, joten ehkä se on ihan sopiva nimi - teksti kun koskee milloin mitäkin.
Ai niin, ja tänäänhän on liputettu. Hyvää isänpäivän iltaa siis kaikille isille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti