Pöö. Olen taas laiminlyönyt kirjoitteluni tänne, mutta nyt palaan ainakin hetkeksi ruotuun.
Tulin juuri haravoimasta mummin takapihaa. Aurinko paistoi ja lehdet olivat nätin keltaisia... Minäkin tahdon oman pihan jota hoidella. Tosin, kun se olisi, kiroaisin sen. Että se siitä sitten.
Olen alkanut pikkuhiljaa palata ruotuun myös juoksun osalta. Kun minulle kerrottiin, miksi lonkkani tulevat juoksusta kipeiksi, voin nyt painottaa taas juoksuun ja jatkaa venyttelyä. Olen tehnyt 19 vuotta väärin vatsalihastreenini: kyynärpäitä ei kuulemma saisi viedä polviin - silloin treenataan lonkankoukistajia - vaan lapojen lattiasta irtinosto riittää. Rutistuksia kehiin, lonkat venymään ja ja juosu jatkuu!
Palatakseni siihen, mitä olin selittämässä: kävin tänäänkin juoksemassa. Tällä kertaa haittona oli päänsärky, mutta muuten juoksu tuntui hyvältä ja loppua kohden kevyeltä. Jospa saisin tällä kertaa pidettyä päämärästäni kiinni ja juoksisin ensi vuonna puolimaratonin.
Alan pikkuhiljaa oleutua myös tähän kämppääni, kun sain sen vihdoin ja viimein järjestettyä parisen viikkoa sitten. Nyt tämä on ihan asuttava, vaikkakin paljon pientä juttua on vielä tekemättä. Esimerkiksi kaikki elektroniikka (tv, digiboxi ym) on asentamatta. Mutta niinhän ne olivat edellisessäkin kämpässä jouluun asti, että ei ole mitään uutta. Nyt on sentään kaksi lamppua katossa, ja täällä on oikeastaan pimeällä oikeinkin viihtyisää, toisin kuin edellisessä, pimeän ankeassa kaksiossani.
Jos vertailua jatketaan, on pakko mainostaa valtavaa saunaa. Edellisessä kämpässä oli vajaa puolta pienempi sauna, eikä siellä todellakaan ollut ikkunaa. Tämä on iso, ilmava ja valoisa. Kyllä kelpaa saunoa! Tosin, testasin saunani ensimmäistä kertaa vasta eilen, mutta... Ei ole ollut aikaa.
---
Italian opiskelut alkoivat eilen. Olen sekä innostunut että hädissäni, sillä eilisillasta alkanut päänsärky jatkui vielä pitkälle tähän päivään. Seurauksena pienen tekstin ja valkoisen paperin tuijottamisesta. En ajatellut kertoa opettajalle, etten ihan näe, mutta pitänee se kai sittenkin sivulauseessa mainita. Muuten oppitunti vaikutti ihan mukavalta, vaikka kaikki muut tuntuvatkin olevan jo ennestään hakoja italiassa. Näkevät nappailevat sanoja niin helposti. Huomasin tämän etenkin opintomatkalla Roomassa avustajani kanssa, joka jo parin päivän jälkeen tykitti italiaa kuin vanha tekijä. Kaipa kielikorvallakin on jotain tekemistä asian kanssa, mutta kun näkee lukea ruokalistoja ja kylttejä ravintoloissa, kaupoissa ja vaikka missä, niin oppiihan sitä opetelemattakin. En vaan minä. Opintomatkasta jäi mieleen "Grazie" ja "Prego", vain siksi että niitä toisteltiin koko ajan.
Myös avoimen yliopiston opinnot alkoivat, mutta melko hitaasti ja nihkeästi. Olin sunnuntaina aivan onnessani kun sain tunnukset Optimaan sun muihin, mutta nyt kun pitäisi alkaa asennella LearnLinciä, en olekaan enää niin innoissani. Eikä mitään tehtävänantoja ole annettu, eikä kirjalistoja eikä mitään. Plääh, ei ole ihan mutkatonta opiskella verkossa. Toivottavasti saan kaiken toimimaan, että pääsen tenttimään ensi kuussa.
Kirjoittelut eivät ole taas edenneet oikein mitenkään vähään aikaan. En osaa asettua aloilleni koneen ääreen, vaikka pitäisi. Viimeviikolla reissussa ollessani sain aikaan luonnekuvauksia, mutta suurin työ on aloittamatta. Ajatus valtavasta työmäärästä, muokkaamisesta ja oikolukemisesta tuntuu vähän liian suurelta, enkä ole keksinyt, miten jakaisin sen itselleni pieniin paketteihin.
---
Otsikkoon palatakseni, Rovaniemi on alkanut tuntua vähän liian isolta kaupungilta tämäkin. Tuntumaa voi luoda asuinalue, mutta silti Pelkosenniemellä on ihana käydä rauhoittumassa. Yksi tie ja sen varrella kaikki palvelut, semmosieen pikkukylään haluaisin! Mutta on tämä silti pieni paikka, kun alkaa tuntea ihmisiä. Se tuntee tämän, jonka minä tunnen, ja mun tuntema tunteekin jonkun yhteisen tutun. Huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti