Huomenta Suomi. Eilen ukkosti, ja nyt paistaa aurinko - oli siis hyvä käydä pitkällä lenkillä ja tuulettaa niin nokkaa kuin ajatuksiakin.
Kesä on jo puolessa, ja päiväkin lyhenee jo. Siinäkö se kesä oli? No ei! Vielä kaksi kuukautta ennen syyskuuta, jolloin pitäisi alkaa jonkinmoinen action. Tosin, minun kohdalla se toiminta ei ainakaan ala korkeakoulussa, ellei nyt ihmeitä tapahdu, mutta jonkinmoinen opiskelu joka tapauksessa. Sitäpaitsi, on tosi mukava nyt kailottaa koko maailmalle, etten saanut opiskelupaikkaa, sillä täydennyshauistahan ei tiedä! Olen toiveikas, mutta ehdin jo ihastua ajatukseen avoimesta yliopistosta kasvatustieteineen ja oikiksen kursseineen.
Kaksi leiriä on takana, ja loppukesä meneekin chillaillessa ja reissaillessa. Nyt kun pitää vielä matkustaa, opiskelija kun on. Kohta pitää maksaa hurjat hinnat, joten ilman saattajaa ei kärsi mennä mihinkään! Joo, mutta siis kaksi leiriä takana - molemmissa olin ohjaajana, ja oli kyllä aivan mahtavaa! On paljon mukavampaa olla ohjaajana kuin leiriläisenä - älkää kysykö miksi. Ehkä se johtuu vastuusta, ehkä suunnittelumahdollisuudesta... Tai sitten olen vain kasvanut yli leiriläisenä olosta. No, työkokemus on ainakin karttunut, ja siitä puheen ollen pitääkin kasvattaa CV:tä.
Ohjauksesta innostuneena aloin katsella töitä. Palasin pian maan pinnalle, sillä melkein kaikkeen tarvitaan nykyään alan koulutus, vähintään 3 vuotta. Kiva, eipä lukio ainakaan sellaiseen valmenna. Oispa vaan kiva mennä tutuille käytäville hengaamaan... Tai sitten ei. Aika kultasi jo muistoni tylsistä hyppytunneista tunkkaisella lukiosiiven yläkäytävällä. Phyi!
Olen silti tosissani sen työnhaun kanssa. Työnhaussa on sotettava huomioon monenlaisia asioita, kuten se, etten voi vain marssia kauppaan ja pyytää työpaikkaa "Tarvittaessa työhön kutsuttavana" kuten kaverini tekevät. Minä tarvitsena vustajan, joka on myös palkattava. Mietin myös, olisiko kaupassa työskentely edes mielekästä. Pystyisinkö tekemään tarpeeksi itse? Paha sanoa, pitäisi ehkä kysellä. Minulle myös väläyteltiin henkilökohtaiseksi avustajaksi ryhtymistä, joka on sinänsä aika koomista. Hommaan itselleni vapaa-ajan avustajan, ja olen itse jonkun avustaja.. Hmm, enpä tiedä. Pidän kyllä ihmisten auttamisesta.
Olisihan sitä vaikka mitä työtä, mutta kun on varaa olla kranttu. Eikä omatunto edes kolkuta tämän valikoinnin keskell. Kaikki kunnia siivoojille, mutta olisiko minun järkevää mennä siivoamaan vessoja, kun en näe, tuleeko puhdasta? Oman kämpän siivoaminen on aivan eri asia kuin yleisten tilojen puhtaana pito. Ehkei siivoojakaan ole minulle soveltuva. Toisaalta, voisihan avustaja huutaa vieressä hiioppia ja "Oikealla on paskaa, ei ehkä kannata kokeilla kädellä." Oikein ruusuista.
Leirille voisin mennä töihin, mutta mistähän nyt tähän hätään repäisisin leirin, johon mennä? Voisin myös ohjata ryhmiä, mutta siihenkin tarvii ammattitutkinnon. Lehdenjakajana tarvitsisin tandemin ja pilotin, toimistotyöntekijänä oikeanlaiset apuvälineohjelmat ja varmaan siihenkin pätevyyden. Kouluttaa osaisin, mutta kun en ole koulutettu kouluttamaan, rahaa ei tipu. Jes.
Työnhaku ei siis ole ihan helppo juttu. Pitäisi varmaan harjoitella pakinan tai kolumnin kirjoittamista ja kirjoittaa jollekin päättävälle tyypille siitä, miksi ihmeessä valitetaan työttömyydestä, kun töihin ei oteta kuin akateemisesti korkeakoulutettuja maistereita ja prohvessooreja. Minä en ala nuorisotyöttömäksi, olen vain toistaiseksi opiskelupaikaton lappilaisnuori. Ja se on eri asia. Ehkä.. Joka tapauksessa pointtini oli se, etten jaksa kuunnella uutisia nuorisotyöttömyydestä, syrjäytyneisyydestä ja opiskelupaikatta jääneistä. Ainakin Oulun ammattiopistossa on vaikka kuinka paljon vapaita koulutuspaikkoja.
----
Kävelin tänään yliopiston ja entisten koulujeni ohi. Kaikki kolme ovat remontin alla, ja ainakin ylä-aste - lukion pihalle oli tullut uusi asfaltti. Yliopistolla näytettiin korjattavan läpikulkuputkea - ilmeisesti sitä oli käytetty paljon... Ala-asteella rempattiin leikkipaikkoja. Voi, ihana ala-aste... Kirjastoa on ikävä, samoin opettajia.
Menojalka vipattaisi taas maailmalle. Olen ollut liian kauan paikallani (sunnuntaistaasti jopa) ja haluan jo liikkua jonnekin! Junista en tiedä, mutta bussilla pääsisi ainakin varmasti perille. Kaksoisrataa odotellessa, kohta täyden hinnan junassa maksava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti