Kevättä rinnassa!
Nyt kun on kuukauden ollut enemmän tai vähemmän ulkomailla, on kesä ehtinyt hiipiä Suomeenkin. Ja Ouluun! Aurinko paistaa, on melkein 20 astetta lämmintä ja taivas on IHAN SININEN - tuulikaan ei haittaa! Vielä kun alkaisi ruoho vihertää, olisi täydellistä!
Kuukausi sitten lähdin judoleirille Saksan Heidelbergiin, jossa sain ensimmäisen kosketuksen lähestyvään kevääseen. Ilmat suosivat, ja koko viikon sai olla ulkoruokinnssa. Muutenkin reissu oli antoisa, sillä onnistuin (muiden avustuksella/kyykytyksellä) tekemään tasapainoisen ja hyvän leirin. Matsasinkin, ja nyt voi taas hyvillä mielin alkaa treenailla seuraavia kisoja ja vyötä varten. Uusi seura, uudet kujeet. Saapa nähdä, mistä sitä itsensä löytää!
Italiaan, pizzapalojen ja cappucinon maahan, pääsin koulumme antiikkikurssin puitteissa. Opintomatka oli aivan mahtava, varsinkin, kun mukana oli neljä pätevää lehtoria! Omatoimimatkailijana reissuista ei voi saada noin paljoa irti. Rooma, Napoli ja Pompei tuli katsastettua, ainakin melkein perusteellisesti. Pompei ei tehnyt niin suurta vaikutusta kun olisin odottanut, mutta Rooma senkin edestä. Suurkaupungin humusta huolimatta tunnelma oli rento, ihmiset ystävällisiä ja kieli soljuvaa! Ah!
Perusnähtävyyksien lisäksi tutustuimme muun muassa Trastevereen, ihanaan, vanhaan kaupunginosaan Tevre-joen toisella puolella Rooman "varsinaisesta" keskustasta katsottuna. Trasteveren pienet, kapeat kujat olivat pullollaan kahviloita, ravintoloita, pikkuputiikkeja ja kirkkoja. Ihmiset, eläimet ja autot sokkeloivat tottuneesti toistensa lomassa, ja vain turistit tolloilivat edestakaisin eksyneen näköisinä. Trasteveressa ei voinut käydä kahta samanlaista reissua, sillä kadut eivät olleet nähneetkään ruutukaavaa. Jokaisella käyntikerralla saattoi löytää paljon uutta!
Villa LAnte sai miettimään vakavasti historian opintoja - Roomassa kun järjestetään opetusta muun muassa historian opiskelijoille. Puoli vuotta Italiassa houkuttelisi, eikä historian opiskelukaan kuulostaisi pahalta. Ajatus jäi itämään, josko haave toteutuisi! Garibaldi-kukkulalta, jolla Villa Lante sijaitsi, oli upeat näkymät Roomaan. Suurkaupunki lepäsi jalkojen juuressa!
Italiasta palattuani kävin mutkan Rovaniemellä, katsomassa muutamaa asuntoa. Yksi oli ylitse muiden, ja sitä odotellessa! Muutto on jokatapauksessa kesällä, ennemmin tai myöhemmin. Hui, pitäisi aloittaa pakkaaminen...
Budapestin valloitus onnistui ainakin osaltaan - kielitaito oli koetuksella, ja hyvin tällä sanavarastolla pärjäsi. Tonava tuli tutuksi, jokapäiväisillä laivamatkoilla hotellilta kaupunkiin. Miksei Kemijoessakin voisi olla tuollaista laivaliikennettä? Myös funikulaarit sun muut kiskoilla kulkevat tulivat tutuksi, raitiovaunun numero 41 linja ajettiin päästä päähän ja junamuseo koluttiin läpikotaisin. Myös pieni taiteilijakylä Szetendre katsastettiin - tosin vain päällisin puolin, mutta kylä teki silti vaikutuksen! Myös Margit-saaressa käytiin palloilemassa, mutta mainospuheista huolimatta saari ei ainakaan minuun jättänyt syvää vaikutusta.
Kauan haaveiltu Unkarin matka on nyt siten tehty, enkä ole ihan varma, haluanko maahan takaisin. Kulttuuri on omanlaisensa, eikä ehkä ihan minun tyyliseni. Paitsi että laivalla Saksasta Budapestiin voisi joskus mennä... Eipä silti, ruoka oli hyvää: gulassit on testattu, samoin Tokaiji. Laivahotellissa oli mahtava henkilökunta ja hyvät sapuskat... Mitäs vielä? Aika suomalaista siellä oli. Liian suomalaista.
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, oli piipahdus Lontoossa. Hyvä porukka, mahtava musikaali (The Phantom of the Opera) ja London Zoo latasivat akut täyteen loppukevään kiireitä varten. Myös Platform 9 3/4 on nähty ja kuvattu, kuten myös Harry Potter -fanikauppa. En tiedä, mikä Lontoossa niin kiehtoo, mutta sinne menen vielä. Britannia on ihana maa, vaikka sitä niin kapealta alalta olenkin vasta nähnyt. Suurkaupungeista, joita olen nähnyt, Lontoo on ehdottomasti leppoisin ja lämminhenkisin! Alan jo sitäpaitsi osata liikkua metroissa, vaikka ensimmäisellä kerralla tuntuikin, ettei kukaan voi koskaan oppia sokkeloisia reittejä!
Reissuputkesta selviäminen henkisellä tasolla voi kestää kauan. Kun seuraavaa ulkomaan matkaa ei ole tiedossa, on pakko selailla koko ajan kuvia kuluneelta kuulta ja elää uudelleen huippuhetkiä. Lontoossa ollessa kävi mielessä ostaa jo valmiiksi musikaaliliput johonkin musikaaliin, jolloin olisi pakko palata ko. ajankohtana Lontooseen. Oopperan kummitus oli jotain ihan mieletöntä, mitenkä tuollaista voikaan olla? Huh, kyllä ne jotkut osaavat! Ison maailman meininkiä, vaikka maailma onkin niin pieni =) Love never dies, Lontoo ja musikaalit!
---
Joo. Kohta pitäisi lähteä koululle kyselemään ylioppilaskokeiden tuloksia. Äikkä jännittää, hrr! Sitten kun tästä jännityksestä on selvinnyt, pitää alkaa miettiä valintakokeita... Ei se tekeminen lopu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti