Totesin myös, että joudun ehkä tinkimään nin sauna, keittiö kuin rivitalovaatimuksistakin. Ehkä jatkan kerrostalolinjaa, ja kokeilen, millaista on asua yksiössä. Toisaaltahan sellainen pieni kämppä olisi aika söpö... Mutta keittiössä pitää silti olla tilaa. Se on selvä.
Enpä ole taas pariin viikkoon jaksanut ajatella valintakokeita RAMKiin. Kaikki niistä kyselevät, mutta ei niistä murehtiminen mitään auta. Toivottavasti muistan kirjoittaa ennakkotehtävät ennen kesäkun alkua! Fysioterapia-ala kiinnostaa päivä päivältä enemmän, ja lainassani on taas Kinesiologia 2. Eilen magneettiputkessa makoillessani ehti myös monta kertaa ajatella, että miksiköhän sitä tässä ollaankaan. No, kaipa minäkin (jos olisin ortopedi) laittaisin kaikki asiakkaani magneettiin, jotta tietäisin varmasti, mikä niitä vaivaa... Ehkei se niin kamalaa ollutkaan. Mutta ei silti uudestaan, kiitos. Pointti oli se, että kaikista inhottavista lääkärikokemuksista huolimatta, olen suuntaamassa terveysalalle.
Ehdin juuri sopivasti kuulla olkapääni tuomion ennen Saksan judoleiriä. Sain maanantaina nimilapun judogin selkään, ja olen siitä aivan innoissani. Ensimmäistä kertaa saan edustaa Suomea omalla nimelläni ja FIN:illä varustettuna. Huippua! Kaikki muut Suomi-vaatteet, mitä minulla on, ovat jonkun muun. "Kuusela FIN"!
'
Kotisali tuttuineen huutelee jo vaativasti. Kun maanantaina kävin näyttämässä nokkaani dojolla, koin taas omantunnontuskia, kun en ole niin pitkään aikaan käynyt treeneissä. Vihreä vyö tältä keväältä alkaa olla jo aika kaukainen haave, ellei tulevalla leirillä oteta tavoitteeksi vihreän vyön tekniikoiden läpikäyntiä. Asian kyllä voisi ottaa puheeksi, sillä jatkon kannalta graduointi olisi tärkeää juuri tänä keväänä. Toisaalta, mikä on jatko, kun olen ollut treenittä näin kauan? Seuran vaihto on joka tapauksessa edessä - uusi seura, uudet kujeet. Jännittää, vaikka sitäkään asiaa ei ole oikein ehtinyt suuremmin pohdiskella.
---
Olen muuten innostunut tomaattikeitosta. Pari viimekertaa Rossossa olen syönyt tomaattikeittoa, ja se on todella hyvää! Pääsiäisenä tein tomaattikeittoa kotona, ja nyt taas uudelleen. Se on helppoa esim. tomaattimurskasta! Norjan leirikoulusta jäi paha maku tomaattikeitoista, sillä siellä, heti perille päästyämme, meille tarjottiin kylmää tomaattikeittoa, jossa oli spagetinpätkiä. Kuumana ko. keitto toimii, mutta ilman spagettia! Valkosipulia, tomaattimurskaa ja mausteita, avot! =)
Ulkona on muuten aivan mahtava ilma, aurinko paistaa ja on lämmintä. Silti sain tänään ihmeellisen siivouspuuskan, ja vein oikein matot tuultumaan. Luutusinkin. Nyt kun saisi lähdettyä lenkille, niin omatunto olisi hiljaa. Miksi sistä aina kauniina päivinä möllöttää sisällä? Äh, ei tajua. Rospuutto tosin ei innosta juoksemaan.. Joo, vetoan siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti