Nyt se on aivan varmaa: olen tuleva ylioppilas vuosimallia '13! Tämän kevään
kirjoitukset menivät yllättävän kivuttomasti, sillä edes englannin tentissä en
alkanut potea pakokauhua loputtomien monivalintojen labyrintissä. Äidinkieli
lähti maailmalle pistettä vaille L:nä.
Tein AMK-haun jo viikolla 10. Tuntui mukavalta nähdä hakulomake täytettynä,
"lähetä"-nappia vaille valmiina. Niin moneen kertaan kuin
hakusuunnitelmani onkin muuttunut, on se nyt sinetöity, ja jäljellä on vain
odotus. Mitenhän sitä jaksaa heinäkuulle asti?
Olen ollut täysin kevätpörriäisen kourissa. Sisustusinto on vallannut, ja
olen tutkinut kaiken maailman alekuvastoja ja suunnitellut kämppääni
kevätkuntoon. Vähitellen olen jopa saanut jotain aikaan, ihan konkreettisesti.
Myös viherpeukalointi-into on iskenyt: haluaisin alkaa kasvattaa basilikaa ja
persiljaa. Siivotuttaa myös koko ajan. Joku kaunis päivä täytyy tehdä
suursiivous, jotta siitäkin pääsisi hetkeksi. Onpa rankkaa olla jouten!
Pitkästä aikaa olen myös alkanut lukea. Lukulomalla luin neljä romaania ja
yhden näytelmän. Juu, ehkä ymmärsin lukuloman vähän väärin, mutta olin
mielissäni, sillä pitkään aikaan lukeminen ei ole noin innostanut. Nyt on taas
kirja kesken. Tavoitteena on saada kirjapinoja pienemmäksi. Olen myös
innostunut töllöttämään telkkaria, ja erityisesti ma-ke kakkoselta tulevaa
Kortesmäkeä. Siellä on aina joku musiikkivieras, ja tällä viikolla seoli von
Herzen Brothers. Innostuin biisistä niin, että aloin youtubettaa muita
kappaleita. Ehkä menen ostamaan levyn. Siitä on aikaa, kun viimeksi olen
löytänyt uuden vanhan bändin.
Kotisalin judotauko on jatkunut, mutta viimeviikonloppuna olin judoamassa
etelässä. Oli taas aivan mahtavaa, ja haluaisin palata takaisin treeneihin. Jännittää
vain… Nyt kun judo on ollut taka-alalla, vanhat harrastukseni ovat alkaneet
nousta takaisin. Olen nyt käynyt ratsastamassa pari kertaa, ja olen (taas)
aivan innoissani talilla touhuilusta. Hevoset vievät ajatukset aivan muualle
kaikesta arkisesta, joten ratsastus on kyllä mahtavan rentouttavaa! Kohta
varmaan löydän itseni yu-kentiltä...
Vaikka tuntuukin, että aikaa on vähän liikaakin kulutettavana, olen järjestänyt itselleni kunnon Euroopan turneen. Jo tutun, Heidelbergin, lisäksi otan tuntumaa Roomaan ja Budapestiin. Kirjoitusten alla menojalka vipatti kauheasti, ja Lontoo tuntui houkuttelevalta. Ei sitä tiedä, vaikka innostuisin lähtemään sinnekin. Olisipa hienoa päästä vaikka aupairiksi Britteihin!
Niin, siis uuden ja vanhan ristitulessa ollaan. Lukioon hakeminenkin tuntui isolta jutulta, mutta silloin oli sentään varmaa, että kaupunkina pysyisi Oulu. Oli myös melkeinpä täysin varmaa, että pääsen Norssiin. Nyt, kun väläytellään sitä, että ettei kaikille riitä opiskelupaikkoja, ei sitä osaa ottaa tosissaan. Miten se voi muka olla niin vaikeaa päästä opiskelemaan? Niinpä... Näiden hakujen myötä kaupunki vaihtuu varmasti. Mitähän tästä tulee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti