Aamutreenin tuiskeessa

Nyt on suuremmat stressaukset ohi: syksyn kirjoitusurakka on takana! Kirjoitin siis uskonnon (uusinta viimekeväältä), ruotsin ja historian. Jopa ruotsi tuntui menevän kohtuullisesti, mutta historian kanssa sai takuta kunnolla. Istuin tentissä varttia vaille kuusi tuntia, ja sain aikaiseksi vain raapaisun.

No, nyt  se on kuitenkin ohi, eikä auta kuin toivoa, että sensorit on hyvällä tuulella. Nyt on jäljellä enää koeviikko, joka alkoi jo äikän kirjallisuushistorian kokeella ja esseellä. Nyt matikan tehtävien ääressä pähkiessä, että on ne vaan fiksuja olleet ne jotkut matikan professoorit...

Joka tapauksessa, on mahtavaa, kun voi taas hengittää vapaammin. Koko syksyn vaivanneet lapakivut putosvat 95 %, eikä kivun piikkiin voi enää laittaa treenaamattomuutta. Sitä paitsi, nyt on paljon mukavampi mennä treeneihin kun tietää, että kotia tullessa ei ole pää kipeä. Hartioitakin kärsii pyöritellä. On ihanaa, kun voin taas aloittaa aamutreenien tekemisen. On mukava, kun saa lihakset lämpimäksi ja vetreiksi heti aamusta. Sitten on mukavampi jatkaa päivää kun tietää, että ainakin jotain on tehnyt.

Kävin tiistaina pitkästä aikaa kuntosalilla. Heti alussa tekeminen tuntui nihkeältä: lämmitellessäkään kun ei tullut lämmin. Kun aloitin ensimmäisen sarjan, ehdin tehdä vain pari toistoa, kun hapotus alkoi. Oli sitten pakko tehdä minimipainoilla lyhyttä sarjaa. Sekin jo tuntui, ja ihmettelin jo, mistä on kyse. Nyt kuitenkin voi tehdä jo normaalia aamutreeniä, eikä tiistaisesta ole jälkeäkään. Olen sitten järkeillyt, että se oli se lihasten herättely, jota tähän tarvittiinkin. Toisaalta paikat ei sitten olleet jumissa seuraavana päivänä, että treenin keveys kyllä näkyi..

Muunkin kuin aamutreenien suhteen voi taas aloittaa normaalin päivärytmin. Treeneissä käynti on ollut enemmän tai vähemmän satunnaista, mutta nyt säännöllinen treenaus taas alkaa. Vielä kun voi, pitää herätellä juoksukunto ja selvittää, mistä lonkkakivut tulevat. Olen nyt (taas) innostunut pyöräilystä, mutta tandemi ei ole oikein syyskunnossa. Sitä pitäisi vähän fiksailla, että sillä kehtaisi alkaa ajella enemmänkin kun treenimatkoja. Mutta sekin on jo mahtava juttu: 9km sinne ja sama takaisin on mahtava verryttely- ja palauttelu treenien ohella!

Oikein hämmästyin kun huomasin, kuinka sitä vapautui kirjoitusten jälkeen. Ruotsin tentin jälkeen olin intoa täynnä ja sain sinä viikonloppuna aikaan vaikka mitä. Historian tentin jälkeen ei sitten ollutkaan enää niin virkeä olo: päänsärky veti fiilikset maahan, eikä helpotus ollut niin suuri. Nyt taas tuntuu aivan mahtavalta: viikonloppu on edessä, on aikaa lukea alkuviikon tentteihin ja pääsee taas reissuun! Ja kohta alkaa taas uusi jakso, ja sitten ollaankin jo voiton puolella.

Yksittäinenkin asia voi vaikuttaa näemmä yllättävän paljon kaikkeen tekemiseen. Muutenkin tässä on taas kaikki vähän huonolla hoidolla: pitää ottaa nyt itseä niskasta kiinni ja kehittää rutiinit. Tavoitteiden asettaminen on edessä, ja ne pitäisi osata asettaa järkevästi.

Intouduin kirjoittamaan tätä lihakset lämpiminä, mutta nyt kun ehti viiletä, ei enää kirjoittaminenkaan suju. Äsken oli vielä paljon asiaa, mutta nyt sanavarastot ehtyivät... No, seuraavalla kerralla lisää. Treeni-into on kuitenkin taas löytynyt!