Mitenkä päivään voikaan mahtua näin paljon erilaisia tunteita?
Sain juuri tietää, että polvi on kunnossa. Tai siis ei ole, mutta ei siellä mitään rikkikään ole. Kuulemma vain verta ja vahingoittuneita kudoksia, jotka paranevat aikanaan. Helpotus! En tiennyt, että olin jännittänyt lääkärin soittoa näin paljon, mutta yllättävän iso kivi vierähti sydämeltä. Olin jo ehtinyt kuvitella, kuinka joudun puolen vuoden urheilukieltoon (joku tollasta uhkaili, kun sillä oli ollu kans turvonnu polvi jne jne...) Ei sellasta kestäis täyspäisenä. On tässä jo sairastettu! Ja mikä vielä parempaa, lääkäri sanoi, ettei polvea tarvitse varoa - liikkuu vaan vaikka vähän sattuiukin.
Pääsen siis hyvällä omalla tunnolla osallistumaan HaruShiaihin ja Koyama shiaihin. Ehdin jo ilmoittautuakin, vaikka lääkäri soitti vasta vartti sitten. Olen vähän innoissani...
Sain myös tietää, että pääsen katsomaan perjantaina yhtä asuntoa. Se on mukavannäköinen pieni kaksio, joka on tässä ihan lähellä. Oma sauna ja kaikki... Olen jo pitkään katsellut asuntoja: sekä omistus- että vuokra-asuntoja. Olin ihan varma, että ostan heti oman asunnon, mutta jos tuo vuokrakämppä näyttää hyvältä ja vuokrasopimuksen allekirjoitus sopii vasta kesäkuussa, voisin muuttaa tuohon. Asunto näyttää juuri sopivan kokoiselta: minä kun en mihinkään opiskelijaboksiin tämän valtavan egoni kanssa mahdu. Nih.
On jotenkin jännä ajatus, että asun ehkä enää vain vajaan puolitoista kuukautta kotona. Tai no, asunhan minä sittenkin kotona kun on oma kämppä, mutta KOTONA kotona. Vaikka onkin jo pitkään henkisesti valmistautunut ja miettinyt kaiken valmiiksi, ei silti osaa ajatella, millaista on muuttaa asumaan yksin. Pitää hoitaa kaikki itse, eikä kukaan tule illalla kotiin väsyneenä ja ärtyneenä. Paitsi minä. Ja kun minä menen kotiin, kukaan ei varmasti ole paistanut karjalanpiirakoita...
Outoa mutta kiehtovaa. Tätä on odotettu.
---
Tänään turhautti myös oikein urakalla. Sain taas lähteä kiireellä hammaslääkäriin, eksyin, istuin puoli tuntia odottamassa, pääsin sisään, lähdin ja eksyin. Ja eksyin vielä kerran, ja taksikuski ettiskeli mua. Tulipahan pyörittyä ulkona, ja hoidettua sosiaalista kanssakäymistä kaappaamalla viaton ohikulkija silmiksi. Nyt on taas sitten hyvä fiilis, kun polvi-asia on kunnossa ja asuntoesittely odottaa!
On se kumma, kun taksi tulee heti kun sitä ei ihan heti kaipaisi, ja silloin kun itsellä on tuli hännän alla, taksia ei näy eikä kuulu. Tiedän tämän, mutta en opi sitä... Vähän sama bussien kanssa.
Osasyy eksyilyyn oli tuore lumi, jota eilisen ja yön aikana satoi. Ulkona pyöriessäni ja kiroillessa kuitenkin mietin, että viimeistään kuukauden päästä lumi on tipotiessään. Tai jos ei ole, niin lähden jonnekin vähän pidemmälle aloittamaan kesän.
---
Olipas sekavaa tekstiä... Taas... Ja huomiseksi pitäisi kirjoitella ksksi äidinnkielen tekstitaitovastausta tyylistä. Ja maantiedon tehtäväkirja pitäisi täyttää..... Ja ruotsin tiivistelmä. Ja kohta on viikonloppu! Meneepä aika nopeasti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti