Yritin jo viimeviikolla kirjoitella viikon takaisesta maalipallo & sokkopingisleiristä, mutta aikaa ja tahtoa puuttui. No,pari sanaa siitä.
Olen pelannut joskus ihan pikkuisena maalipalloa, aikuisten kanssa. Se oli aika extremeä, ja tietenkin siitä seurasi kohtuu kova pallokammo. Innostuin kuitenkin lähtemään leirille, jossa olisi sekä maalipalloa että sokkopingistä. Ja se kannatti. Nyt olen taas ihan fiiliksissä maalipallosta - pallokammokin unohtui hetkessä. Ei se siis loppuen lopuksi niin paha ollutkaan...
Sokkopingis oli viime kesänä in, mutta nyt se sai luvan väistyä maalipallon tieltä. Oikein tymäpisi, kun lauantaina (viikko sitten) oli kahdet sokkopingistreenit maalipallotreenien lisäksi. Olisi voinut pelata vaikka koko päivän maalipalloa! Nyt vaan pitäisi päästä johonkin treenailemaan enemmänkin, että joskus pääsisi pelaaman kunnolla jonnekin turnaukseen.
---
Viimeviikonloppuna oli Pajulahti-Gamesit, Pajulahdessapa hyvinkin. Menin sinne judokana, perjantaina, koska meillä alkoi harjoitusleiri heti perjantai-aamupäivästä. Onnistuin selviytymään yllättävän jouhevasti ja näppärästi lentokentältä ensin Tikkurilaan ja sitten Lahdesta Pajulahteen. Olin perillä 10:10, ja treenit alkoikin heti 10:30. Vähän oli haipakkata, mutta treeneissä sai rauhoittua, ja pääsi purkamaan enimmät matkan rasitukset.
Treenien jälkeen menin syömään, luullen tietäväni leiriohjelmamme. Löysin sokkopingis-ihmisiä ruokalasta ja oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, vaikka vasta olikin nähty. Piipahdin vilkaisemassa myös jo alkaneita maalipallo-pelejä, ja palailin kahdeksi dojolle. Ihmeekseni siellä ei ollut ketään, joten kävin ilmoittautumassa respaan ja sain huoneen.
Palasin dojolle, ja löysin judokoja. Ne olivat kuitenkin vääriä, ja menin entistäkin enemmän hämilleni. Päivä kului oikeita ihmisiä etsiskellessä ja manaillessa, että näkevänä olisi helpompi löytää haluamansa ihmiset. Paljon tuttuja kuitenkin näin, ja se oli mukavaa. Illalla sain myös yhteyden judokoihin, joita etsin, ja selvitin seuraavan päivän ohjelman, jolloin olisi jo kisat. Hui.
Aamiaispöydässä käytiin läpi ottelusääntöjä ja muita yleisiä asioita. Tutustuin nopeasti uusiin judoka-tuttuihini, ja sain heiltä paljon hyviä vinkkejä kisoja ajatellen. Kymmeneltä mentiin dojolle lämmittelemään, ja pian alkoivatkin kisat. Ihmettelin, kun itseäni ei jännittänyt paljoakaan, kaselin vain rauhassa muiden otteluita ja olin melkein unohtanut oman otteluni lähestyvän.
Sitten se jännitys tietenkin iski - kun kuulutettiin minut ja vastustajani tatamille 2. Hui kamala. Varsinkin tatamille astuessani alkoi sydän läpättää ja kädet täristä. Ensimmäinen matsi meni tunnustellessa, toinen jo kunnolla otellessa (harai-goshilla ipponi) ja kolmas tasaisesti matsatessa (5min täyttä vääntöä). Oli mahtava kokemus, näin jälkeenpäin ajatellen. Heti tatamilta pästyäni olin kuolla, ja olin vain onnellinen, kun kaikki tulivat halailemaan, ja pitivät pystyssä. Oli loistava vastus, juuri sopiva ensimmäisiin kisoihin!
---
Nyt sitten vaan pitäisi alkaa etsiä itselle valmentajaa. Toivottavasti sellainen löytyisi omasta seurasta - olisi vähän epäkäytännöllistä, jos valmentaja asuisi etelä-Suomessa, kun itse olisi pohjoisessa....
Kuusela kuittaa, ja lähtee treeneihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti