Facebook on vaarallinen paikka. Sinne tulee kirjoittaneeksi päälimmäiset fiilikset, vaikka ehkä pitäisi miettiä tarkoin, mitä suustaan (tai siis sormistaan) ilmoille päästää. No, nyt on kuitenkin päälimmäiset kisatunnelmat saatu sulateltua, ja mieli on taas vähän positiivisempi.
Eilen oli Haru-shiai. 40-vuotisjuhlakisat, kotikisat. Omat odotukset olivat korkealla, ja ajattelin, että nyt on näytön paikka. Näytön paikka niin itselle kuin muillekin. Näytön paikka tämän pitkän sattumusten kierteen jälkeen, jota kai voi loukkaantumiskierteeksi kutsua.
Olin hyvillä mielin - tosin vähän jännitti ja pelotti. Takaraivossa jyskytti koko ajan Saksan kisat, jolloin olkapää napsahti, ja jota aika ajoin "kärsitään" vieläkin. Vasen polvikin oli sen neljä-viisi viikkoa turvoksissa, ja vielä viimeaikoinakin se on ollut kipeä, jos on kyykistynyt. No, taas se sama polvi sitten otti ja napsahti, en tiedä miten, mutta napsahdus kuului ja polvi oli kipeä.
Niin kuin jo monet ovat todenneet, tarvitsen lisää lihaksia tukemaan niveliä, kun ne kerta näin helposti paukkuvat. Tai mikä lie siellä paukkuu - en tiedä kun en ole asiantuntija. Ei polvi enää varsinaisesti ole Kipeä, mutta kävellessä (ja varsinkin hyppiessä (joo, oli pakko kokeilla, tietenkin..)) se ilmoittele olemassaolostaan. Icepoweria vaan kehiin ja ideaaliside, kunnes polvituki on hommattu.
Koyamaa en jätä väliin mistään hinnasta. Koyama on "se kolmas" kisa, joka näyttää, mitä tapahtuu. Hommaan polvituen ja sillä selvä, matsaan ja katson miten käy. Pitää yrittää asennoitua rennosti eikä asettaa tavotteita korkealle - eipähän tipu korkealta. "Kauden" viimeiset kisat, ja pitkä kesäloma edessä, jolloin voi keskittyä lihaskunnon parantamiseen ja muutenkin kunnon kohottamiseen. Syksyllä sitten nähdään, missä kunnossa ollaan. Sitten onkin jo oranssi vyö...
Judo on aivan uskomaton laji. Vaikken olekaan päässyt vielä pintaa syvemmälle sen syövereihin, voin jo sanoa näin.
---
Kesän avajaisjäätelöt on syöty nyt myös Oulussa. Huhtikuun puolella ollessani Turussa, syötiin ensimmäsiet kiskajäätelöt - paritkin, sosiaalisesta painostuksesta. Tänään sitten syötiin ensimmäiset kiskajäätelöt Oulussa, rautatieaseman vieressä. Jäätelönmyyjäkin sanoi, että jäätelöt on vähän jäässä..... No joo, todellakin oli. Ehkä pitää vielä odotella lämpimämpiä säitä, mutta silti oli ihanaa - varsinkin, kun jäätelöpaastoa oli kertynyt jo pari viikkoa. Ja muutenkin - painonvedon jälkeen mitä tahansa ruokaa arvostaa.
Kyllä se kesä sieltä tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti