On se niin ihana olla lomalla. Ja on se niin ihanaa olla Oulussa hiihtolomalla. Päivät on täynnä tekemistä: lukemista, lukemista, lukemista, lukemista.... Ja todella paljon sosiaalisia kontakteja. No, ainakin aurinko paistaa ja on hyvä ilma...
Tekisi mieli karata jonnekin. Lähteä vaan junalla joko etelään, itään tai pohjoiseen. On ihan outoa olla kotona, kun siitä lomasta, milloin viimeksi olin kotona, on jo piiiiitkä aika. En edes muista, milloin olisin viimeksi lösöttänyt viikon samassa kaupungissa. Paitsi tietenkin kesällä, mutta sitä ei lasketa, kun olin töissä.
No, ei sikäli. Onhan tässä tekemistä: yo-kirjoituksiin lukemista. Uskontoa on mennyt tässä alkuloman aikana jo kolme kirjaa, ja vielä olisi pari jäljellä. Ja sitten vielä kertausta ja kertausta, ja vielä vähän kertausta. On kyllä ollut yksi toinenkin kirja, jota olen ahkerasti lukenut - nimittäin Diana Gabaldonin Muukalainen. Puolustaudun sillä, että se sentään liittyy aiheeseen, kun siinä on vahvasti katolisia päähenkilöitä, ja kirja vilahtelee yhtenään sanoja "presbyteeri", "agnostikko", "rukousnauha" jne. Eli ei tämä ole huonoin mahdollinen kirjavalinta, nih!
Sitäpaitsi, olen saanut hyvin luetuksi, vaikka olenkin aina välillä antanut itseni uppoutua Skotlannin ylämaan tapahtumiin 1700-luvulle. Eihän sitä muutenkaan jaksaisi melkein kahta viikkoa lukea yhteen putkeen uskontoa...
Lenkkeillytkin olen. On mukavaa taas päästä juoksemaan, vaikka polvi tuntuukin vähän hassulta. En tiedä, mikä siinä on, mutta luulisin tuntemusten johtuvan vain siitä, etten ole juossut kuukauteen. Muutenkin alan olla kohta terveiden kirjoissa: voin jo tehdä punnerruksia ilman, että ranne pettää alta, eikä siihen edes satu. Ensiviikolla siis jo kevyttä randoria, ja loppukuusta "kunnonnostatusleirille" Saksaan!
Hiihtämistä en ole vielä kokeillut, mutta ehkä vielä uskaltaudun ladulle tällä lomalla... On se mukavaa kun voi liikkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti