"Jos täytätte mun lasini, niin voisin kertoa, semmoisen tarinan, joll' ei oo vertoa..."

Mä en muuten tiedä, miksi Rosvo Roope tuli nyt mieleen, mutta jostain syystä se sopii melko hyvin reissuun, jonka tein. Heidelbergiin, en Bremeniin, kuten aiemmassa blogissani väitin.

Heidelberg - pieni, vanha kaupunki. Arkkitehtuuri aivan upeaa: vanhaa ja viihtyisän näköistä. Olympic Statspünkt Rein oli iso ja mukava urheiluopisto, jossa majailimme melkein viikon. Säät olivat ihanat, aivan varmasti yli +20 astetat joka päivä, vaikken mittaria nähnytkään. Aurinko paistoi, ja kevät Saksassa oli pitkällä.

Lauantai oli puuduttava päivä: melkein 11 tuntia kestävät kisat olivat sekavat, eikä omasta kisaamisajasta ollut mitään tietoa. Päivä siis meni lämmitellessä, viiletessä, lämmetessä ja jännittäessä. Kuuden tunnin odotuksen jälkeen otin kaksi matsia, jotka olivat lyhyitä ja ylivoimaisia - löysin itseni matosta kolmesti. Toinen ottelu päättyi siihen, että hajotin olkapääni. En tiedä mikä siinä on, mutta varmaan jotain venähtänyt. Kisat loppuivat osaltani siihen. Muilla meni onneksi paremmin.

Sain jostain syystä pronssimitalin. En yhtään tiedä miksi, mutta onpahan ensimmäinen kansainvälinen mitali nyt sitten seinällä. Ehkä ne ajattelivat, että tuolle keltavoiselle pitää antaa pronssia lohdutukseksi, kun se vielä loukkaantuikin... No, näin Saksassa. Ihmesysteemit niillä. Mutta eipä kukaan ole muuta väittänytkään.

Leiri meni osaltani puolitehoilla. Oli tympeää, kun olkapää rajoitti tekemistä. Mattorandoria otin kuitenkin joka päivä, ja oman joukkueen kanssa se olikin mukavaa, kun ne osasivat varoa ja tiesivät, että mulla on vähän joka paikka rikki. Maanantaina kun vielä muljahti nilkka pystyrandorissa.

Loukkaantumisputken jatkumisesta huolimatta oli mahtava reissu. Keskiviikkona käytiin tutustumassa Heidelbergin keskustaan, ja sieltä löytyikin vaikka mitä upeita liikkeitä: kahvikauppa, suklaapuoti, monia ihanan tuoksuisia kahviloita ja ravintoloita, ihania näyteikkunoita ja jäätelöbaari, josta sai käsittämättömän hyvää jäätelöä. Ah, moinen kun löytyisi Oulusta....
Kävin tietenkin myös kirjakaupassa, ja ostin saksan kielisen kirjan. Tämä siis jatkuu: joka maasta jossa käyn, pitää saada kirja, joka on kirjoitettu ko. maan kielellä. Kreikasta löysin Odysseuksen. Vuosi sitten.

Nyrjähtäneen nilkan, hajonneen olkapään, mustan polven ja kipeiden sormien lisäksi sain mahtavan romuskan, joka puhkesi loistoonsa vasta tänään. Kotiuduin eilen (torstaina) Ouluun, ja menin sitten tietenkin töihin illalla kerhoon. Lasten kanssa ulkoillessa alkoi varpaita palella, ja tänä aamuna oli pää täynnä jotain erittäin paksua tavaraa. Nyt sitä tulee nenästä litra kaupalla, ja korvat on täysin tukossa. Onpa kiva kun aurinko paistaa, mutta joudun katselemaan sitä lasin läpi... Ainakin on lämpimämpi.

Totesin myös, ettei tuonne ulos olisi asiaa, ainakaan juokslenkille, vaikka lentsua ei olisikaan. Kävin nimittäin tekemässä ruotsin kokeen, ja tuolla lyhyellä koulumatkalla nilkka ehti ärtyä. Nyt sitä ei enää kärsi pyöritellä - se kun pyöri tuolla pottupeltomaisilla teillä hiippaillessa...

Katselin tuossa jo lentoja jonnekin helatorstain ajalle, mutta taitaapa olla sellainen ajankohta, jolloin joka suuntaan lennot maksavat hunajaa. Pitää vielä katsella, ja jos tällä kertaa saisi jonkun mukaan, voisi kyllä jossain kävästäkin... On paljon mukavampi olla ulkomailla kuin Suomessa. Tycker jag. Nih.

---

Nyt pitäisi lukea (jaksaa lukea) kokeisiin. Tämän päivän ruotsi meni aika arpapelillä, ja mun tuurilla se meinaa aika surkeaa numeroa, vaikka Ruotsi-paita olikin päällä. Onneksi torstaina alkaa pääsiäisloma, ja vasta joskus kaaaaukana tulevaisuudessa alkaa viides jakso.