Yritin tänään mennä pokkana dojolle, että joo, kyllähän minä voin jo mennä treeneihin. Mutta ei. Ranne on nyt sanonut sopimuksen irti, eikä suostu yhteistyöhön. Ovia ei voi aukoa vasurilla, eikä mitään painavaa nostella. Ehkä nyt vihdoin on aika marssia (jälleen) lääkärin pakeille ja haluta röntgenit.
On kamalaa jatkaa treenitaukoa. Kolmas viikko alkaa, ja tatamille on kamala polte. Kävin katselemassa junnujen treenejä ja teki niin mieli kipaista sekaan. Jutttelin tuoreen valmentajani kanssa, ja moni asia ainakin itsellä ratkesi. Kotiin päästyäni hypin seinille innosta... Olenko vähän hitaasti lämpiävä?
Polvi on ollut oireeton nyt viikon. Huomenna alkaa tanssimaraton - huomenna on koulun kenraaliharjoitukset, keskiviikkona kaikkien lukioiden treenit ja torstaina esitetään vanhemmille ja sukulaisille. Perjantaina tanssitaan kolmesti - luultavasti viimeiset tanssit menevät buranan voimalla. Tai en tiedä, sen näkee huomenna, miten kinttu kestää. Rannetta tanssiessa ei onneksi tarvita, oli tuomio mikä hyvänsä.
Uskontoa pitäisi alkaa lukea nyt urakalla, eikä varmaan tekisi pahitteeksi katsella kirjoja vähän joka päivä. Kohtahan on jo hiihtoloma, ja sen jälkeen heti kirjoitkset. Tosin, yksi uskonnon kurssi on vielä vähän levällään, ja se pitäisi äkkiä saada alta pois. Ehkä siis tämän sijasta alankin kirjoitella UE5:sen esseitä.
---
Yhden käden punnerrukset on muuten hankalia - varsinkin jos yrittää käsi selän takana miesten punnerruksia... Ehkä siis aloitan vähän matalammalta tasolta, etten tipu kovin korkealta... Toista kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti